lauantai 25. huhtikuuta 2015

Varsin vaatimaton

Minä olen vaatimaton
en juurikaan paljoa vaadi
Kuut ja taivaat ja tähdet vaan
ja sinun sydänmaasi.
Siihen melkein jo tyytyisin
jos oisit myös illat liki,
aamulla kukkia kantaisit
ja raataisit otsassa hiki.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

4 kommenttia:

  1. rva Tii26. huhtikuuta 2015 klo 20.43

    :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyyni Hämärä27. huhtikuuta 2015 klo 9.04

      Hyvä jos itketyksen lisäksi saa myös hymyä huuleen. :D

      Poista
  2. Anonyymi30. huhtikuuta 2015 klo 11.44

    Q: No, kyllä. Hymyäpä juuri. Runossa on jotakin niin meille ihmisille tyypillistä, että ihan hymyilyttää. Mielestäni runo on myös ironinen. Sen rivien välissä tuntuu olevan vielä paljon enemmän olemista kuin itse riveillä, jotka nekin pursuavat asiaa pullollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyyni Hämärä5. toukokuuta 2015 klo 9.12

      Sarkasmi on toinen luonto, sieltähän se irvistää rivinvälistä.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)