Mikä kirjoittamisessa pelottaa?

Se on ensin se että sen joku lukee ja toisena se ettei sitä kukaan lue

ja kolmantena se että joku sen lukee ja nauraa ja neljäntenä se että

joku sen lukee eikä naura, jos oli kumminkin hauska se juttu.

Vielä keksin mä pelätä muutakin,

koska sieluni laitoin niin pelkäsin

että lukisi sen niinkuin aamunlehden,

samalla eväsleipiä tehden

eikä huomenna muistaisi mitään.

Ja jatkuvuutta mä vasta mietinkin,

että jäisinkö kirjoihin kansihin,

maineessa sanan sankarin joka

tiet raivasi voittoihin

ja tuo mietteeni oli eniten väärä.

Vielä mietin mä tulkintojakin,

mitä luulevat minusta silloinkin

kun suurin traagisin sävelin

maalaan rakkauden tuskani runoihin,

muka tietävät mistä se kertoo.

Toki pelkäsin minä sitäkin,

etten yltäisi korkeisiin pilvihin

joita kynäni varrella tavoitin

ja huomenna sanoja häpeisin

mutta kirjoittaa silti täytyy.

Hyvää ystävänpäivää!

Ystävyys on yksi tärkeimpiä ja lujimpia asioita maailmassa.
On hienoa omistaa ystävä ja joskus haastavaa olla sellainen.

Hyvää ystävänpäivää sinulle joka blogiani luet.
Kiitos kun luet! Mieltä lämmittää kun voimme jakaa yhteisiä tunnelmia tätä kautta.

Iloitsen jokaisesta seuraajasta, tykkääjästä ja kommentoijasta. Oikeastaan iloitsen eniten siitä jos huomaan sinun löytäneen jotakin tuttua sanoistani ja siitä että runo on vielä tänäänkin hyvä väline ilmaista sitä mikä niin usein jää tekemisen rivien väliin.

PS. Tämä runo on vanha, kuten ehkä huomaatkin. Ensiviikolla alan taas julkaista uutta.