Eräänä päivänä sanoin
kiireen keskellä rakas
ja luulit että halusin
vara-avaimeni takas.
Tummuit ja luisuit
hiekkana sormien lomaan,
rakoihin joihin en yltänyt.
Yritin paikata sanomalla kiireesti kulta,
mutta sinä luulit että
olin kaivanut pyssyni kätköistä
ja huusin jo tulta!
Irvistit rumasti ennen kuin menit pois
ja heitit sotakirveellä perään
ja se tosiaan satutti nilkkaan.
Q: Näitä kommunikaation kukkasiahan meidän ihmisten välillä joskus tuppaa olemaan. Se on satuttavaa, kun parhaatkaan yritykset eivät tule oikein ymmärretyiksi.
VastaaPoistaTämäpä se on ehkä vaikeinta ihmisten välillä, tulla ymmärretyksi ja ymmärtää ja toisaalta kaikkein palkitsevinta.
Poista