Minä
seilasin purteni ulapalle
jonka
nimi oli seikkailu.
Innosta
kiiluvin silmin,
koska
tylsänä avautui auringonlasku
jonka
nimi oli tavallinen.
Mietin
onko aurinkoa enää,
täällä,
seikkailussa
jonka nimi on tavallinen.
Joinakin
päivinä päättymättömät myrskyt.
Joillakin
merillä loputtomat taivaanrannat.
Joidenkin
metsien puut uudelleen kaatuvat
vain
noustakseen tulevaan tuuleen.
Varma.
Harha. Kivuton.
Päivä
jona päättyy päättymätön.
Etsin "ystävää" jonka tapasin syksyllä 2014. Kirjoitimme yhdessä samaan runoon vuorotellen sanoja, rivejä, sen kummemmin suunnittelematta, ilman paineita. Niistä tuli yllättävän hyviä. Tilanne oli innostava. Leikkimielisesti sen teimme. Runoja tuli muutama.
VastaaPoistaPotkimme myös sisätiloissa pallon puutteessa kenkää välähdyksen omaisen pienen hetken verran ja tunsin lapsenomaista iloa.
Mietin vain, että olisitko se sinä Tyyni Hämärä...
-nonamenow-
Hei!
PoistaKylläpä vastaukseni kesti, blogi on ollut hetken tauolla.
Tilanne ei kuulosta tutulta joten en ole etsimäsi ystävä mutta toivottavasti hän löytyi.
Mukavaa kevättä. :)
Kiitos vastauksestasi Tyyni Hämärä!
PoistaJatkan etsimistä runoblogien joukosta, josko löytyisi "tutunomaisia sanojen tuoksuja".
Sinun runosi miellyttävät minua. Mukavaa kevättä ja kesää myös Sinulle!
-nonamenow-
Q: Runossa oli useita toisilleen vastakkaisia elementtejä. Oli myös levottomuutta henkivää tunnelmaa. Voisinpa antaa tälle runolle nimeksi myös Turhautuminen.
VastaaPoistaTurhautuminen on kyllä tuttu tunne. Monesti asiat haaveissa ja suunitelmissa näyttävät niin erilaisilta kuin todellisen elämän keskellä, kuinka se voikin aina uudelleen yllättää.
Poista