lauantai 12. maaliskuuta 2016

Kevätlaulu

Puoli kuuta kesään,
puolikuuta aamun jäisistä lammikoista,
valuvista puroista vähäsen enää.

Vaikka kaikki on mustaa vielä
eikä tunnu uutuuden tuoksu,
vaikka skillat jäätyvät hankeen,
niin minä kuulen jo kilinän
kun se nurkan takana tulee.

Vaikea uskoa muutoksiin,
uskoa lämpöä helteeksi asti,
liian kanssa mansikan makua,
hiekkaa nauravan ihon pintaan.

Auringot risukasoihin paistavat,
jo huomenna minuun paistakaa!
Herätelkää kesäni,
sillä vähäsen on hankea enää.



4 kommenttia:

  1. Täälläkin on ollut ilmassa kevään kaipausta ja onneksi kevätaurinko onkin jo hiukan näyttäytynyt. Tässä runossa on nämä kaksi tasoa, jotka minun kohdallani kulkevat usein rinta rinnan, kevät luonnossa ja kevät sisimmässäni. Ihana runo!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Nyt useampi viikko jälkeenpäin kevät on jo tapahtunut tosiasia, ei enää pelkkä kaipaus. :)

    VastaaPoista
  3. Q: Ihastuttava tuo naisenvartaloinen runon ulkoasu. Varhaiskevään aito tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kun huomaat myös näitä visuaalisia seikkoja, jotka saattavat olla sekä tahallisia tai tahattomia.

      Poista