Minun ei tarvitse kirjoittaa sinusta enää

Minun ei tarvitse kirjoittaa sinusta enää,

mitään ei ole sanomatta.

Olet liukunut kauas kuin utuinen hämärä

ja vuodet ovat sotkeneet todellisuuden välillämme.

Kalenterini nauraa vuosilleni,

väittää niitä korkeintaan viikoksi,

joskus jopa päiviksi,

pahimmillaan tunneiksi.

Tietysti hän on oikeassa,

hän aina on,

hän on virallinen.

Hyys syys

Syksy keltainen,

sinä viet minulta kaiken.

Minä kohtasin sinut jo aiemmin

mutta sinun multaan ja

kaiho-tuskaan en toistolla totu.

Sinun rakkautesi riisuu kipua säästämättä,

sinun rakkautesi riisuu minusta kesän

ja koristeeni, kauneuteni,

suojeltu panssarini

huolella rakennettu,

sataa kuolleena pois.

Arka kipuinen ruoto.

Sinun rakkautesi on viluinen viima.

En opi luopumaan vaikka minua voimalla opetat.