Syksy keltainen,
sinä
viet minulta kaiken.
Minä
kohtasin sinut jo aiemmin
mutta
sinun multaan ja
kaiho-tuskaan
en toistolla totu.
Sinun
rakkautesi riisuu kipua säästämättä,
sinun
rakkautesi riisuu minusta kesän
ja
koristeeni, kauneuteni,
suojeltu
panssarini
huolella
rakennettu,
sataa
kuolleena pois.
Arka
kipuinen ruoto.
Sinun
rakkautesi on viluinen viima.
En
opi luopumaan vaikka minua voimalla opetat.
Q: Taas näitä Sun ihania... Syyspuun muotoinen ja kaikkee... Syksyä kuvaat. Syvempänä tasona siellä on mielen syksy. Ja syvimpänä... niin, vain Sinä itse sen tiedät.
VastaaPoistaTämä onkin itseasiassa jo vanha runo ja muistaakseni kevään keskellä kirjoitettu, mutta syksystä siinä puhutaan, se on totta.
Poistapuu <3
VastaaPoista<3
Poista