torstai 27. elokuuta 2015

Vanhuus


Väsynyt,
ettei jaksa enää raivostua,
eikä juuri innostua.
On kai sitten seestynyt?
Rauhoittunut ainakin
vai rauhoittavissa?
Eipä ole syytäkään
kun ei muista enää mistä oli vihainen
ja mitä pelkäsi.
Paitsi että kahvi on kylmää,
vaikkei edes juo kahvia,
juonut kai sataan vuoteen,
saati sitten nokkamukista.
Jos istuu vaan ihan liikkumatta hiljaa
aikaa valuu väistämättä.
Viimeinen ja ainoa suunnitelma,
tiimalasihuone ja odotustuoli.
Vai voisiko olla vielä jotakin muuta?

4 kommenttia:

  1. Q: Käsinkosketeltavasti pysähtynyt tunnelma tässä runossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos näin on, kertoohan se pysähtyneestä paikasta.

      Poista
  2. Vähän samoja asioita pohtinut. Pitäisi vain uskaltaa kulkea silmät ja sydän auki... Vaikka se ei ole mitenkään helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään todella arvokas ei kai koskaan ole helppoa, haluan kuitenkin uskoa että uskaltaminen kannattaa aina.

      Poista