Väsynyt,
ettei
jaksa enää raivostua,
eikä
juuri innostua.
On
kai sitten seestynyt?
Rauhoittunut
ainakin
vai
rauhoittavissa?
Eipä
ole syytäkään
kun
ei muista enää mistä oli vihainen
ja
mitä pelkäsi.
Paitsi
että kahvi on kylmää,
vaikkei
edes juo kahvia,
juonut
kai sataan vuoteen,
saati
sitten nokkamukista.
Jos
istuu vaan ihan liikkumatta hiljaa
aikaa
valuu väistämättä.
Viimeinen
ja ainoa suunnitelma,
tiimalasihuone
ja odotustuoli.
Vai
voisiko olla vielä jotakin muuta?
Q: Käsinkosketeltavasti pysähtynyt tunnelma tässä runossa.
VastaaPoistaHyvä jos näin on, kertoohan se pysähtyneestä paikasta.
PoistaVähän samoja asioita pohtinut. Pitäisi vain uskaltaa kulkea silmät ja sydän auki... Vaikka se ei ole mitenkään helppoa.
VastaaPoistaMikään todella arvokas ei kai koskaan ole helppoa, haluan kuitenkin uskoa että uskaltaminen kannattaa aina.
Poista