sunnuntai 16. elokuuta 2015

Irrationaalinen ristiriita

Kiristän siimaa aina niin että se katkeaa.
Liian kovaa naurua ja liikaa totta
ja toisinaan liian huomaamaton
En mahdu tähän ämpäriin.
En mahdu samoille hiekkalaatikoille.
Tulen valituksi viimeisenä huutojoukkueissa.
MUTTA minä olen onnellinen,
niin pirun onnellinen!!
JA minä olen niin täynnä elämää,
juoksen keskellä sitä vaikka istuisin hiljaa.
KAIKKI on niin värikästä ja tuoksuisaa
kun suljen vain silmäni tai avaan.
Minä mietin vain missä ne kaikki muut,
matkan päässä kuljeskelevat,
enkä minä osaa heidän luoksensa löytää
KOSKA olen irrallinen.

2 kommenttia:

  1. Q: Melkoisista aineksistahan se meidän ihmisten / ihmispoloisten elämä koostuu. Tutunoloisia tuntoja itsellenikin löysin runostasi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on tuo tiettyjen sanojen korostaminen isoin kirjaimin. SE todella antaa lisää merkitystä sanoja seuraaville asioille. KIITOS.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun löysit tuttuja tuntoja. Ainutlaatuiset tuskamme ovat onneksi usein loppujenlopuksi yhteisiä ja yleisiä.

      Poista