Minun
ei tarvitse kirjoittaa sinusta enää,
mitään
ei ole sanomatta.
Olet
liukunut kauas kuin utuinen hämärä
ja
vuodet ovat sotkeneet todellisuuden välillämme.
Kalenterini
nauraa vuosilleni,
väittää
niitä korkeintaan viikoksi,
joskus
jopa päiviksi,
pahimmillaan
tunneiksi.
Tietysti
hän on oikeassa,
hän
aina on,
hän
on virallinen.
Kommentoin koska olen iloinen löydettyäni blogisi.
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla!! Jää seuraan jatkossakin.
PoistaVarmasti jään. Runosi koskettavat kovasti. Jos olisivat kirjana, empimättä ostaisin.
VastaaPoistaTämäkin runo on tosi hieno. Ja tuo virallinen kalenteri, joka väittää vuosia milloin viikoksi, milloin päiväksi...
VastaaPoistaPidän siitä.
Kiva kuulla. Mukavaa viikkoa!!
PoistaQ: Luopumisen, luovuttamisen tunnelmaa...
VastaaPoistaOletko muuten miettinyt koskaan että 'luovuttamisessa' sanana on jotenkin negatiivinen vivahde, ikäänkuin tappion tunnelma. Oikeastaanhan se on positiivinen juttu, että voi luovuttaa pois painaviakin juttuja.
PoistaTai ehkä se vivahde on vain minun sisälläni, minun jonka on vaikea luovuttaa.
Q: Kaiketi riippuu siitä, millaisesta luovuttamisesta on kysymys. Sana voi olla negatiivisväritteinen, jos tappion vuoksi luovutetaan. Mutta se on erittäin positiivinen, jos luovuttaa pois elämänsä turhia painolasteja ja jos on selvittänyt tilivälinsä sellaisten tahojen kanssa, jotka ovat hidastaneet ja raskauttaneet matkantekoa ja elämää.
PoistaTotta. Luovuttamista seuraa usein helpotus.
Poista