Oman onnensa seppä

Minä olen kasvanut ehjemmäksi kuin ennen.
Vihdoinkin oman muotoisekseni,
kokonaan itseni kokoiseksi.
Minä olen alkanut puhua ääneen.
Ihan omalla äänelläni
ja täyttämään tilaa.
En minä enää kyyristele varjoissa,
toivo toisesta pelastajaa
tai onnelleni seppää.

Mutta sinulle minun tuoksustani on tullut haju
ja äänestäni melu ja rajoistani kulma johon kolautat kyynärpääsi.
Minä olen mielestäsi epäkunnossa ja väärän muotoinen koska osun ikävästi tiellesi.
Mutta voi kuinka riemullista on olla itsensä muotoinen, oman onnensa seppä.
Ei kiristä mikään reuna tai sauma eikä tarvitse enää syyttää ketään.
En aio kutistua.