Enkä-kenkä-vinkä-vänkä

Kun minä pyysin leipää ja sain

niin en sitä halunnutkaan vaan maitoa

ja sain, mutten sitäkään halunnut vaan kyljyksen

ja sain enkä halunnut.

Kaikki maistui muttereilta

vain kaukaa näyttivät kauniilta,

enkä enää tiennyt mitä minä seuraavaksi haluaisin haluta

- en ainakaan sitä mitä tarvitsisin,

nimittäin potkua persuuksille.

Kalatorilla kerran

Elämän kriiseissä

ja alasti riisuttuna

keskustorilla nakkikioskin katolla,

pysähtynyt lento.

Liian paljon tuntoa

liian vähän värejä

liian hauras.

Anna minulle armon villapaita,

tunnen sen olevan,

se on siellä

kalalaatikon takana vasemmalla,

anna se.

Minä tarvitsen jotain kuorta.

Minä olin kerran tiistaina matkustanut junalla

ja nukkunut siellä poski ikkunaa vasten

ja miettinyt siinä vaan että unohdin ostaa leipää

ja nyt on jo perjantai.

Ajatella!

Itsetuho

Onko tyhmempää sydäntä syntynyt

kuin tämä minun joka soraa juo.

Onko hölmömpää jalkaa?

Hankia hakkaa,

paljaana, villinä,

vapaasta tahdosta haavoille mustuu.

Tunnetta toista onko,

joka kuurona järjen huudolle

päättää lämmittää jäätä.

Ja myönnänhän minä sen, sattuu minuun,

sattuu päätä sattuu jalkaa,

sydän on kuiva, sitä en tunne

mutta suonissa polttava kitkerä tuhka kuin varkain virrata alkaa.

Iäksi kadonnut

Kuljin peuran kanssa metsätietä.

Minä varoen varpaillaan,

peura arkaillen.

Me olimme kulkeneet niin jo

aamupäivän verran,

mitään puhumatta

ja minä luulin sen pysyvän aina niin

kun aivan äkkiä hyppäsi piennarta jänis

ja peura säikähti,

sekunnissa oli hän iäksi kadonnut.

Kuljin peuran kanssa metsätietä.

Luulin etten saisi sitä seuraamaan,

tarjosin porkkanaa

ja niin lähti hän mukaani

eikä lopulta edes

kysellyt porkkanoita

ja minä luulin sen pysyvän aina niin

kun aivan äkkiä näki hän toisia peuroja

katsoi minuun kummissaan

ja oli iäksi kadonnut.

Kuljin peuran kanssa metsätietä

Olin onnesta soikea

kun se tahtoi pitää minulle seuraa,

ajattelin kuinka voikin

kaksi niin erilaista luotua

olla toistensa lohtuna matkalla

ja minä luulin sen pysyvän aina niin

kun äkkiä ryntäsi mutkasta muristen neljällä pyörällä

peura väisti väärään suuntaan

ja oli iäksi kadonnut.

Krokotiilinmuna

Yhtenä päivänä yritin nielaista krokotiilinmunan,

koska munaa minun mieleni teki eikä muuta.

Mutta se olikin kultainen krokotiilinmuna smaragdi upotuksilla

ja salaperäisillä kaiverruksilla ja oli joutunut tänne toisesta ulottuvuudesta

ja sille toiselle ulottuvuudelle kun minä pahaksi onnekseni olinkin allerginen.

Sinä et

Sinä et pyörrytä minua enää

minun vatsani ei hurmasta käänny ympäri

eikä kieleni sekoa

ja silti sinä olet sama

ja minä olen

ja valitsisin aina uudelleen kömpiä kainaloosi

ja tarttua käteesi.

Sinä et.