Savolaesen aevastus

Yleisön iloksi ja kiusaksi yksi ''kotimaankielinen'' runo.

Vasttuuttomia ipanoeta,

ukkoja ja eokkoloeta,

ka niitä on monta mualimassa

eevät kae tiijä paremmasta.

Elämästä jossa suora on selekä,

jossa peelliin ee katsoa pelekee.

Heelle sanon vuan yhen jutun,

menkkee poes minun tieltä

ja jokkaesen minun tutun.

Menkkee jonnehii hoploppiin

minne tuommonen reotominen soppii.

Mutta jos tahotte oppia immeisiksi,

olokkee sitten ja oppikkee siksi.

Näkymätön lapsi

Kasvosi ovat peililasia,

puhumaton suusi tekee minuun haavan

enkä kuule enää itseäni.

Pieni siemenen tynkä,

aivan peloissaan huutaa -Älä jätä minua

ja kasvattaa selkäänsä piikkejä.