Minä
seilasin purteni ulapalle
jonka
nimi oli seikkailu.
Innosta
kiiluvin silmin,
koska
tylsänä avautui auringonlasku
jonka
nimi oli tavallinen.
Mietin
onko aurinkoa enää,
täällä,
seikkailussa
jonka nimi on tavallinen.
Joinakin
päivinä päättymättömät myrskyt.
Joillakin
merillä loputtomat taivaanrannat.
Joidenkin
metsien puut uudelleen kaatuvat
vain
noustakseen tulevaan tuuleen.
Varma.
Harha. Kivuton.
Päivä
jona päättyy päättymätön.
