Hiljaisuus

Hiljaisuus,

Tyhjä,

Ei mitään.

Ahdistavako?

Valoisako?

Rauhako?

Mikä?

Tuulia vain

Tuli kerran tuulenvire,

siihen kiinni jäin,

sen perässä lensin jäätiköitä päin.

Luoteesta ja koillisesta riepotteli niin

että vatsa parka meni pyörryksiin.

Epävireeseenkin olin joutua. Hui!

Kauhistuin.

Oonko piikkinen vai laimea vai harmaavarpainen?

Mikä mä oon kun kalliolle tahdon könytä ja

pääni on saanut liikaa tuulia?

Syvästi nyt ymmärrän mä suomalaisia,

kun sydämensä suojaavat he tuulipuvuilla.

Ystävä

Ystävä olet lämpöinen,

niin kovin kovin lämpöinen.

Aamun tuulessa raikastakin utua,

yön tummassa kimaltavaa kuuta.

Saaren nokassa savuisia pistäviä saunoja,

puupellon poikki pitkiäkin teitä.

Minä varasin ystävälle sydämestä huoneen

ja mitä sain? Kokonaisen kerroksen sain,

eikä ollut eloni ahdasta.

Siveydensipuli

Hakkasin käteni irti,

se vietteli piru,

jalkani mennä sai.

Torsona seison,

kädettä, jalatta,

silmättä, suutta.

Minä mietin vain

kuinka aivoni saisin

pois kun korvattakin

sen kuiskeen kuulla voin

ja poltteen kylkeni alla.

Tie jota en tahtonut

Jylhäkallio,

villituuli,

kotilauma aina sotajalalla

ja aina toistensa puolella.

Hyvätuuli,

turva,

suoja ja tarkoitus,

yhteinen köysi,

tulenkeksijät lämpöä pitämässä.

Kiidän vinoon tuosta kuvasta,

kiidän ohi,

peruuttamattomasti ja vauhdilla ohi,

en löydä pysäytysnappia,

yritän huutaa,

ei kuulu kuin pieni pihinän kaltainen kuiske

'minä olisin jäänyt tuolla pysäkillä,

ehdinkö vielä..'

Katson ympärilleni,

kohtalolla ei ole korvia,

minua lennetään tuntemattomaan tarkoitukseen,

toiseen elämään,

valitsemattomaani.

Minä tärisen hädästä silmät kiinni,

minä en uskalla nähdä uutta tietä,

viikon päästä voisin vaihvihkaa kurkistaa.

Samassa kaiutin särähtää,

'Vaihtopysäkki,

kaikki poistuvat,

aikaa kaksi sekunttia.'