Tuli
kerran tuulenvire,
siihen
kiinni jäin,
sen
perässä lensin jäätiköitä päin.
Luoteesta
ja koillisesta riepotteli niin
että
vatsa parka meni pyörryksiin.
Epävireeseenkin
olin joutua. Hui!
Kauhistuin.
Oonko
piikkinen vai laimea vai harmaavarpainen?
Mikä
mä oon kun kalliolle tahdon könytä ja
pääni
on saanut liikaa tuulia?
Syvästi
nyt ymmärrän mä suomalaisia,
kun
sydämensä suojaavat he tuulipuvuilla.
Kertakaikkiaan. Sinä julkaiset vielä runokirjan!
VastaaPoistaTekisin sen mielelläni. Niin, eihän koskaan voi tietää mitä elämä eteen kuljettaa.
PoistaQ: Samaa mieltä Tiinan kanssa, ettei tää mihinkään muuhun voi johtaa kuin runokirjan kirjoittamiseen - tai niin, tässähän sitä tulee koko ajan lisää sitä kirjaa varten. Sinulta lukemani eka runo, jossa on loppusoinnullisuutta. Onpa tuo runosi loppuveto humoristinen suomalaisuutta ajatellen.
VastaaPoista