Ystävä
olet lämpöinen,
niin
kovin kovin lämpöinen.
Aamun
tuulessa raikastakin utua,
yön
tummassa kimaltavaa kuuta.
Saaren
nokassa savuisia pistäviä saunoja,
puupellon
poikki pitkiäkin teitä.
Minä
varasin ystävälle sydämestä huoneen
ja
mitä sain? Kokonaisen kerroksen sain,
eikä
ollut eloni ahdasta.
Q: Eikä tule olemaan elosi ahdasta! Uskopas pois.
VastaaPoistaNäin minäkin olen sen ajatellut.
PoistaAina aika-ajoin bloggeri heittää tämän runon ensimmäiset rivit kummalliseen sikinsokin järjestykseen eikä mikään muokkaus siihen auta. Ihmettelen. Toivottavasti näyttäytyy teille muille ihan asiallisena ja vain minulle kummittelee?
VastaaPoista