Puoli
kuuta kesään,
puolikuuta
aamun jäisistä lammikoista,
valuvista
puroista vähäsen enää.
Vaikka
kaikki on mustaa vielä
eikä
tunnu uutuuden tuoksu,
vaikka
skillat jäätyvät hankeen,
niin
minä kuulen jo kilinän
kun
se nurkan takana tulee.
Vaikea
uskoa muutoksiin,
uskoa
lämpöä helteeksi asti,
liian
kanssa mansikan makua,
hiekkaa nauravan ihon pintaan.
Auringot
risukasoihin paistavat,
jo
huomenna minuun paistakaa!
Herätelkää
kesäni,
sillä
vähäsen on hankea enää.
