Se
on ensin se että sen joku lukee ja toisena se ettei sitä kukaan
lue
ja
kolmantena se että joku sen lukee ja nauraa ja neljäntenä se että
joku
sen lukee eikä naura, jos oli kumminkin hauska se juttu.
Vielä
keksin mä pelätä muutakin,
koska
sieluni laitoin niin pelkäsin
että
lukisi sen niinkuin aamunlehden,
samalla
eväsleipiä tehden
eikä
huomenna muistaisi mitään.
Ja
jatkuvuutta mä vasta mietinkin,
että
jäisinkö kirjoihin kansihin,
maineessa
sanan sankarin joka
tiet
raivasi voittoihin
ja
tuo mietteeni oli eniten väärä.
Vielä
mietin mä tulkintojakin,
mitä
luulevat minusta silloinkin
kun
suurin traagisin sävelin
maalaan
rakkauden tuskani runoihin,
muka
tietävät mistä se kertoo.
Toki
pelkäsin minä sitäkin,
etten
yltäisi korkeisiin pilvihin
joita
kynäni varrella tavoitin
ja
huomenna sanoja häpeisin
mutta
kirjoittaa silti täytyy.
Aikalailla samansuuntaisia ajatuksia runoiluistani olen tuumaillut ja niinpä ne useimmat ovatkin vielä siinä suljetussa tiedostossa, jonne ei kukaan pääse kurkistamaan. Ehkäpä jonain päivänä minäkin uskallan jotain ilmituoda
VastaaPoistaAika paljon on itsellänikin niitä suljettuja tiedostoja ja osa runoista saa hyvillä mielin jäädäkin tuntemattomiksi, runoja voi kirjoittaa niin moneen tilanteeseen ja joskus vain omaa ajatusta selvittämään, mutta on myös hyvä uskaltaa ja huomata että mitään pahaa ei tapahtunut.
PoistaTyyni,kyllä sinun runosi voisivat jäädä kirjoihin ja kansiin. Turha pelätä, että niille naurettaisiin. Ilosta itken ja surusta laulan, kun niitä luen. Osaisipa itse jotain samankaltaista raapustaa��
VastaaPoistaKiitos. :)
PoistaNiinpä, samoja ajatuksia täälläkin! Alku varsinkin on tosi hyvä tiivistys.
VastaaPoistaKiva kuulla etten ole yksin ajatuksieni kanssa Ester X.
PoistaTsemppiä sulle kirjoitteluihin ja kevääseen!
Ei sinun runoja vois lukea kuin aamunlehteä, sillä ne ravistelevat sielun syvyyksiä ja pyörivät ajatuksissa vielä pitkään lukemisen jälkeenkin.
VastaaPoistaHieno kuulla jos jotakin tuollaista olen voinnut saada aikaan!
Poista