Onko
tyhmempää sydäntä syntynyt
kuin
tämä minun joka soraa juo.
Onko
hölmömpää jalkaa?
Hankia
hakkaa,
paljaana,
villinä,
vapaasta
tahdosta haavoille mustuu.
Tunnetta
toista onko,
joka
kuurona järjen huudolle
päättää
lämmittää jäätä.
Ja
myönnänhän minä sen, sattuu minuun,
sattuu
päätä sattuu jalkaa,
sydän
on kuiva, sitä en tunne
mutta
suonissa polttava kitkerä tuhka kuin varkain virrata alkaa.
Q: Itsetuho -runossa maalaat voimakkain värein vereslihalla olevaa sydäntäsi. Syvää itsetutkiskelua mielestäni. Tässäkin olisi hyvä se armon villapaita myös omaa itseä kohtaan.
VastaaPoistatotta..
VastaaPoistaTunnistan tunteet, joita kuvaat tässä runossa. Teet sen todella hyvin. <3
VastaaPoista<3
Poista