sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Itsetuho

Onko tyhmempää sydäntä syntynyt
kuin tämä minun joka soraa juo.
Onko hölmömpää jalkaa?
Hankia hakkaa,
paljaana, villinä,
vapaasta tahdosta haavoille mustuu.
Tunnetta toista onko,
joka kuurona järjen huudolle
päättää lämmittää jäätä.

Ja myönnänhän minä sen, sattuu minuun,
sattuu päätä sattuu jalkaa,
sydän on kuiva, sitä en tunne
mutta suonissa polttava kitkerä tuhka kuin varkain virrata alkaa.

4 kommenttia:

  1. Q: Itsetuho -runossa maalaat voimakkain värein vereslihalla olevaa sydäntäsi. Syvää itsetutkiskelua mielestäni. Tässäkin olisi hyvä se armon villapaita myös omaa itseä kohtaan.

    VastaaPoista
  2. Tunnistan tunteet, joita kuvaat tässä runossa. Teet sen todella hyvin. <3

    VastaaPoista