Yhtenä
päivänä yritin nielaista krokotiilinmunan,
koska
munaa minun mieleni teki eikä muuta.
Mutta
se olikin kultainen krokotiilinmuna smaragdi upotuksilla
ja
salaperäisillä kaiverruksilla ja oli joutunut tänne toisesta
ulottuvuudesta
ja
sille toiselle ulottuvuudelle kun minä pahaksi onnekseni olinkin
allerginen.
Sun runos koukuttaa minua. Niissä on sitä jotain, mitä on vaan kunnon runossa. Ne jää mietityttämään ja toiset jopa vaivaamaan. Krokotiilinmuna!
VastaaPoistaVoi, hieno kuulla!! Oot myös mun eka blogikommentti, sekin on hieno, taidan keittää kahvit.
PoistaQ: Haluaisinpa tietää, miten, millaisista aineista ja ajatuksista hieno runosi on syntynyt. Krokotiilinmuna! Aika yllättävää.
VastaaPoistaoijoi, sitä kun ei tiedä aina itsekään, mistä ne tulee ja minne ne on oikein menossa?
PoistaOlin unohtanut tämän helmen (tai munan, miten vaan) arkistojen kätköihin, sieltä se selatessa löytyi ja sai minut nauramaan, joten päätyi samantien julkaisuun. Jotain siinä on, jätetään sille salamyhkäinen vapaus avautua jokaiselle tavallansa.