Hyvää Joulua!

Pakkasin mukaan rusinoita ja mehua ja sanoin sinulle

'Lähdetkö kanssani katsomaan hulluutta?'

Ajoimme ostoskeskukseen, ensin suureen

ja jälkiruuaksi pienempään,

istuimme ihan hiljaa ja katsoimme vain.

Joulu, ilon ja antamisen aikaa.

Sinä sitä ehdotit, että mentäisiin vielä sinnekin, hautausmaalle.

Minä ihmettelin miten se tähän liittyy, pyhyys ja hiljaisuus?

Sinä katsoit minuun merkitsevästi ja virnistit ja me lähdimme matkaan.

Oi, en tiedä mitä sanoisin! Markkinat olivat saapuneet hiljaisuuteen,

olivat ohittaneet meidät matkalla ja syleilivät kireällä kuhinallaan heti portin tuntumassa.

Minä sytytin kynttilää, tunsin rikin tuoksun ja pakkasen sormissa

'Vittu laittakaa nyt vaan johonkin..' huusi korvani juuressa äiti lapsilleen ja otti selfien,

minun oli vaikea ajatella isoäitiä joka oli jo enkeli.

Paksu setä keskikäytävällä luennoi 'Tässä ovat sankarihaudat!'

ja mahdutti koko suvun kuvaan.

Mustat ryhmät kauhoivat käytäviä ja suorittivat perinteen.

Sinä silitit minun tyrmistynyttä poskeani ja kuiskasit 'Hulluus.'

Tuntui turvalliselta painaa pää siihen ja ajatella ettei maailmassa kai muuta vikaa ole

kuin kadotettu taito pysähtyä ja kunnioittaa.