keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Irtiotto

Roikkuu pistävällä kielekkeellä
eikä tule sieltä pois, haluakaan.
Katsoo pidänkö takista kiinni.
Tahtoo että pidän.
Kaksin käsin, rystyset valkeina,
etten käsilläni muuta tekisi,
etten silmilläni muuta näkisi.

Mutta kun et tule ja käsiä särkee jo
ja jossain lentää keltainen lehti ja
toisaalta lokki kirkaisee
niin minä päästän irti vaan
ja huudan että 'Hei hei. Lennä,
koska muuten sinä murskaannut.'
Vaikka onhan se surullista,
- kaikkivaltiuden menetys.

5 kommenttia:

  1. Minä hetki kuvittelin tietäväni miksi tämä runo on syntynyt. Hieno runo tämäkin. Tervetuloa meille torstai-iltana. Kotona ollaan.

    VastaaPoista
  2. Q: Valtavan voimakas ja käsinkosketeltava tunnelma tässä runossa - ja tietyllä tavalla järkyttäväkin. Mutta lopulta olen näkevinäni voimakkaasti myös toivon näkökulman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuden toivo on muutoksessa jonka edellytys on usein irtipäästäminen, niinkuin tässäkin.

      Poista