Juhannustaika

Menneen juhannuksen kunniaksi koivuntuoksuinen runo...

Seitsemän kukkaa ja kuva on tukehtunut tyynyni alle,

ei nouse edes uniini että kasvot näkisin

ja sitten kadulla onnen tuntisin.

Kaivoja olen kiertänyt jalkani puhki,

vesiä kantanut ja loitsuja lyönnyt.

Siihen iltani käytin ja satakin iltaa

vaan mietinpä kyllä olisiko

pitänyt kuitenkin kokoille mennä,

joukkoon muiden naurusuiden?

Vai loitsia yhäti yksin?