Olin
aina ajatellut siitä naapurin tertusta
että
oli vähän niinkuin sieni,
syntynyt
syksyn sateilla
eikä
maistunut miltään.
Ja
hällä juuri oli sisällä
suuri
rakkaus ja pettymys
ja
suru ja minä säpsähdin kovin
kun
sen huomasin kerran.
Q: Niinpä. Tällaista tapahtuu todella paljon useammin kuin ikinä uskoisimme. Toisen ihmisen sisimpään kun ei voi nähdä... siis yleensä. Syvempään tietoon toisesta ihmisestä tarvitaan varmaan aivan erityinen ilmestyksen hetki... tai sitten sen toisen ihmisen luottamuksellinen avautumisen hetki. On tosi arvokasta, jos jonkun ihmisen kanssa tuollaisille tasoille pääsee lähimmäisyydessä tai ystävyydessä tai muuten vain ihmissuhteessa.
VastaaPoistaEikä sitä aina nää toista vaikka korvaan huutaisi, valitettavasti. Mutta on ihana nähdä ja tulla nähdyksi, elossa olemisen suola ja sokeri.
Poista